Hän sanoi ettei vertaistani naista,
en hänelle ollut tästä maailmasta,
vaan talvipäivän lohdullinen valo
ja hurja laulu synnyinseudulta.
Kun kuolen, ei hän vaivu murheeseen,
ei huuda suunniltaan: "Herää kuolleista!"
Vaan äkkiä tajuaa ettei ruumis elä
ilman aurinkoa, eikä henki ilman laulua.
Entäs nyt?
